Sojuz-kantoraketti

Kertakäyttöisen kantoraketin perusrakenne on aina hyvin samanlainen, oli kyseessä sitten venäläinen Sojuz tai vaikka eurooppalainen Ariane.

Raketti koostuu kahdesta tai kolmesta vaiheesta, jotka toimivat eri lennon vaiheissa. Kun ensimmäinen vaihe on tehnyt tehtävänsä, se irrotetaan ja toinen vaihe jatkaa lentoa eteenpäin. Näin jatketaan vaihe vaiheelta ja lopulta kiertoradalle pääsee vain pieni osa raketista, sen ylin osa, jossa hyötykuorma on.

Ensimmäinen vaihe on suurin ja tehokkain. Sillä on vaativin tehtävä nostaa paikallaan maan pinnassa oleva raketti ilmaan ja saada sillä lyhyessä ajassa riittävä nopeus. Ensimmäistä vaihetta voi avustaa "nollas vaihe", joka Sojuzin tapauksessa on itse asiassa raketin alaosassa olevat neljä massiivista pullistumaa, joista jokainen on suuritehoinen rakettimoottori.

Toinen vaihe on ensimmäistä selvästi pienikokoisempi, mutta se riittää viemään kolmannen vaiheen tai hyötykuorman kiertoradalle.

Kolmas vaihe voi olla esimerkiksi geostationaariselle radalle satelliitin kuljettava osa tai se voi olla vaikkapa miehitetyn Sojuz-lennon miehistökapseli huoltomoduleineen.

Aivan raketin huipulla on miehitetyillä lennoilla pelastustorni, pieni mutta tehokas rakettimoottori, joka voi tempaista miehistöosan irti kantoraketista, jos kantoraketissa tapahtuu jokin tuhoisa häiriö. Pelastustorni pystyy lennättämään miehistöosan turvaan jopa lähtöalustalla räjähtävästä kantoraketista.