Ihminen avaruudessa

Challengerin onnettomuus

Tammikuun 28. päivä vuonna 1986 avaruussukkula Challenger laukaistiin Kennedyn avaruuskeskuksesta kymmenennelle lennolleen. 73 sekuntia lähdön jälkeen sukkulan lisäpolttoainesäiliö räjähti, sukkula tuhoutui ja astronautit Francis Scobee, Michael Smith, Ellison Onizuka, Judith Resnik, Ronald McNair, Gregory Jarvis ja Christa McAuliffe menehtyivät.

Sukkulan lähtöä oli siirretty useaan otteeseen ja vielä lähtöpäivänä viivytystä aiheutti poikkeuksellisen kylmän sään muodostama jää lähtötelineissä.

Kello 11.38 Yhdysvaltain itärannikon aikaa Challengerin matka lopulta kuitenkin alkoi. Sukkulan alkumatkassa pääosan työntövoimasta antaa kaksi erillistä kiinteää polttoainetta käyttävää apurakettia, jotka on kiinnitetty sukkulan päämoottoreille polttoainetta syöttävään suureen ulkoiseen lisäpolttoainesäiliöön. Apuraketit on rakennettu useasta päällekkäin ladotusta osasta, joiden välissä on joustava tiivisterengas. Challengerin viimeisellä lennolla oikeanpuoleisen apuraketin kahden alimman osan välinen tiiviste petti ja päästi kuumat pakokaasut polttamaan apuraketin ja lisäpolttoainesäiliön välisen kiinnikkeen poikki.

Alaosastaan irronnut apuraketti törmäsi sukkulan oikeaan siipeen ja yläosa hajotti lisäpolttoainesäiliön yläosassa olevan happisäiliön. Vuotava polttoainesäiliö räjähti. Sukkula joutui hallitsemattomaan lentotilaan ja suuressa nopeudessa ilmanvastus aiheutti sukkulan rakenteisiin voimia, joita sitä ei oltu suunniteltu kestämään. Sukkula hajosi palasiksi.

Lennonjohto näki videokuvista sukkulan räjähtävän ja sai ilmavoimien lentoa valvovalta upseerilta tiedon, että sukkula näytti tutkakuvassa hajonneen useaksi osaksi. Puoli minuuttia räjähdyksen jälkeen ilmavoimien valvoja ilmoitti lähettäneensä päämäärättömästi lentäville apuraketeille itsetuhokäskyn.

Sukkulan miehistöhytti putosi mereen kolme ja puoli minuuttia onnettomuuden jälkeen viimeistään surmaten ne miehistön jäsenet, jotka mahdollisesti olivat selvinneet räjähdyksestä.

Presidentti Reagan nimitti tutkimuskomitean selvittämään onnettomuuden syyn. Komitea kokosi onnettomuudesta 122.000 sivua aineistoa ja antoi NASA:lle joukon ohjeita tulevaisuuden varalle. Ennen seuraavaa sukkulan lentoa apurakettien tiivisteet suunniteltiin uudelleen, sukkulaan tehtiin lukuisia teknisiä muutoksia ja NASA:n toimintatapoja kehitettiin.

NASA:n WWW-arkistossa on nähtävissä Challenger-sukkulan taustatietoja, tietoja Challengerin viimeisestä tehtävästä ja lentoon liittyvää kuvamateriaalia.

Linkkien toimivuus tarkistettu 28.2.2005