Ihminen avaruudessa

Atlantis STS-66

Perustietoja

Lento:        STS-66
Sukkula:      Atlantis
Laukaisu:     03.11.1994
Paluu:        14.11.1994

Atlantis laskeutui 14. marraskuuta tämän vuoden viimeiseltä sukkulalennolta Edwardsin lentotukikohtaan.

Lennon keskeisenä tehtävänä oli tutkia Maan ilmakehää, ihmisen vaikutusta siihen, otsonikatoa sekä Aurinkoa ja Auringon vaikutusta ilmakehään. Ilmakehätutkimuksia tehtiin ATLAS 3-laitteistolla (Atmospheric Laboratory for Applications and Science) sukkulan lastiruumasta ja SPAS-laitteistolla (Shuttle Pallet Satellite), joka laskettiin kahdeksan päivän ajaksi lentämään vapaasti sukkulan ulkopuolelle.

ATLAS 3 oli ATLAS-laitteiston kolmas lento sukkulassa. Laitteistolla tutkittiin Auringon säteilyä, ilmakehän kemiallista koostumusta ja näiden tekijöiden vaikutusta otsonipitoisuuksiin. Tuloksia verrataan myös vastaavien satelliiteissa olevien mittalaitteiden antamiin tietoihin - ATLAS-lennon tietojen avulla esimerkiksi UARS-, NOAA-, Nimbus- ja Meteor-satelliittien mittalaitteiden mahdolliset muutokset voidaan havaita ja tuloksia tulkita oikein.

Saksassa valmistettu SPAS-laitteisto sisälsi ilmakehän kaasuja tutkivia spektrometrejä ja sillä lisäksi tutkittiin Maan lähiavaruuden vaikutusta tutkimuslaitteisiin. SPAS nostettiin lennon alussa sukkulan robottikädellä lastiruumasta ja päästettiin avaruuteen lentämään vapaasti muutaman kymmenen kilometrin etäisyydelle sukkulasta. Lennon loppupuolella, kahdeksan päivän vapaan lennon jälkeen sukkula jälleen kohtasi SPAS:in ja robottikädellä laitteisto otettiin kiinni tuotavaksi takaisin maahan.

SPAS:in kohtaamisessa kokeiltiin uutta lähestymistapaa, jossa sukkula lähestyi kohdettaan alhaalta. Tätä tapaa kokeiltiin, koska se säästää polttoainetta ja vähentää kohteeseen suuntautuvia rakettimoottorien päästöjä. Lähestymistapaa kokeiltiin erityisesti jotta voitiin arvioida sen soveltuvuutta vuodelle 1995 suunniteltuun Venäläisen Mir-avaruusaseman lähestymislentoon.

Lennolla oli mukana ranskalainen astronautti, Jean-Francois Clervoy. Tutkimustyössä tehtiin muutenkin runsaasti kansainvälistä yhteistyöä, sillä eri tutkimusprojekteissa johtavina tutkijoina toimi amerikkalaisten lisäksi saksalaisia, belgialaisia, ranskalaisia ja vänäläisiä.

Lento oli kaikkiaan 66. sukkulalento ja 13. Atlantiksen lento. Lennon komentajana toimi Don McMonagle, lentäjänä Curtis Brown ja muina miehistön jäseninä olivat Ellen Ochoa, Joseph Tanner, Jean-Francois Clervoy ja Scott Parazynski.